Tänään tuli mietiskeltyä aika paljon gradun aineiston laajuutta, tai pikemminkin aineiston määrää. Alkuviikosta minulle nimittäin valkeni se mitä olin vähän uumoillutkin. Olen olettanut, että Ylisimon hoitoalue käsitti Ranuan alueesta oikeastaan vain Rovaniementien varren ja Simojokivarren. Todellisuudessa raja kulki suurin piirtein Simojoessa ja heti Ranuan kylästä pohjoiseen siinä Kivijärven tiennoilla. Nyt pitäisi päättää otanko Ylisimon hoitoalueen (toimintavuodet 1905-1923) materiaaleista mukaan kaiken vai esimerkiksi ainoastaan vuosikertomukset ja muut soveltuvat osat. Alunperin oli tarkoitus vain keskittyä Ranuan hoitoalueeseen ja sivuta vain Ylisimoa.
Ylisimon saapuneiden kirjeiden osalta on se mielenkiintoinen tilanne, että 1910-luvun alkupuolelta lähtien Ylisimon metsänvartijoiden lähettämät lupalaput yms. pikkukirjeet ovat Ranuan hoitoalueen saapuneiden kirjeiden joukossa. Näistä muutamat ovat erittäin mieluisia lähteitä, sillä niistä selviää metsänhoitajan työtehtäviä ,kansan ajatusmaailmaa, sekä poistaapa eräs metsänvartija myös häneen kohdistuneita punakaartiepäilyjä.
Tutkimuksellisesti Metsähallituksen hoitoalueiden arkistot näyttävät olevan erittäin mielenkiintoisia lähteitä historiantutkimukseen. Nyt läpikäymäni Ranuan metsänhoitajien lähettämät kirjeet toimivat hyvänä ajankuvana 1900-luvun alkuvuosikymmenistä. Tuskastuminen postinkulun hitauteen, sekä ymmärrys kruununmetsätorpparien, mäkitupalaisten ja itsellisten huonosta taloudellisesta tilanteesta tulee kirjeissä jatkuvasti esille. Toki ymmärrystä ei aina ihan riitä jokaiselle alueen asukkaalle...
Talouskirjoista löytyy useamman vuoden ajalta koottua tietoa ja metsänhoidontarkastuksessa esiintulleita asioita. Vuosikertomuksien hyöty on niiden laajassa numeraalisessa-aineistossa. Vuosikertomuksista löytyy mm. hakkuutyömaiden miesvahvuuksia, hakkuumäärät ja hakkuiden ympärillä pyörinyt markkamäärä, alueen jänisten määrä, tuulen määrä jne. jne. ...
Metsänhaaskausta ja metsänhaaskaajia kuvaillessa metsänhoitajat pääsevät verbaalisella tasolla lähes sarjakuvahahmo kapteeni Haddockin mittoihin. Metsänhaaskaus tuntui olevan ehkäpä se suurin "emäsynti", jota ranualaiset harjoittivat pitkälle 1910-lukua. Eräs työnjohtajaksi hakenut nuori mies ei tullut valituksi toimeen, koska oli "jo syntymästään asti omaksunut ranualaisen suhtautumisen kruununmetsiin ja oli sukua ainakin neljälle talolliselle".
Kruununmetsien käyttö oli useille henkireikä ja ainainen tapa, mutta myös sellainen asia, että kaadetuista puista oltiin valmiit tekemään vaikka mitä. Tapahtui miestappoja, murhayrityksia ja metsänvartioiden pieksämistä ja uhkailuja. Näihin kaikkiin metsähallinto tuntuu puuttuneen kovalla kädellä yhdessä Pudasjärven nimismiehen kanssa. Useimmiten kävi lisäksi niin, että jos olit edes ollut tietoinen metsänhaaskauksesta, saattoi metsänhoitaja jättää puoltamatta myöhempää kruununmetsätorppa-anomustasi.
Päivän kuva ei ole 1900-luvun alusta, vaan kesältä 2010 jolloin olimme isän kanssa käymässä Mustallavaaralla. Isä oli tuossa rinteessä serkuilleen työnjohtajana metsänharvennuksessa joskus 50-luvulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti