keskiviikkona, maaliskuuta 27, 2013

Ensimmäin luku on melkein valmis

  Menipäs siinä pari viikkoa edellisestä kirjoituksesta. No, syy on se, että olen kirjoittanut gradun ensimmäistä lukua. Oulussa meidän graduseminaari koostuu kolmesta eri vaiheesta ja seminaareja on kaksi eriä. Ykköseminaarissa palautetaan tutkimussuunnitelma, sekä DJL (disposito, johdanta ja 1.luku). Kakkosseminaarissa käsitellään lopullinen gradun käsikirjoistus. Ykkösseminaarissa opiskelijan tulee olla vähintään kymmenen kertaa paikalla ja opponoida toisen opiskelijan ts ja djl, sekä pitää seminaarista luentopäiväkirjaa. Kakkosseminaarissa opponoidaan taas toisen opiskelijan käsikirjoitus, sekä esitellään oma.
  Minun djl:n palautus on ensi viikon tiistaina 2.4. eli vähän pahasti juuri pääsiäispyhien jälkeen. Senhän kyllä tietää missä viikonloppu menee... Simojärvellä Juomusniemen pohjoispuolella pilikillä istuessa. No siinäpä voi sitten miettiä pilkinnän ohessa (jos vain kerkiää suurelta ahvenmäärältä), kuinka Penämönjokea pitkin uitetut Penämönviian jättitukit uitettiin järvenselkää pitkin Simojokeen.
  Ensimmäisen luvun otsikkotasoiksi määräytyivät lopulta Metsähallinnon alkuvuodet, metsähaaskaus ja vaikutus yhteisöön. Ensin käsitellään siis perustamisen syyt, vaikutukset ja ongelmat. Toisena tulee metsänhaaskaus eli metsien luvaton käyttö. Perusongelmahan oli että tavankansa ei nähnyt metsähallinnon kuin riesana, joka puuttui normaaliin tapaan kaataa puita metsistä, vetää ne uittoreitin varteen ja myydä yhtiölle. Metsähallinnon näkökulma oli tietysti toisenlainen.
  Aikaisemman Iin suuren hoitoalueen (johon Ranuan uusi hoitoalue siis kuului) oli erittäin tunnettu suurista haaskausmääristä. Taisipa seutu olla koko valtakunnan pahinta haaskausluvuissa. No kuitenkin, homma oli 1903 päässyt siihen tilanteeseen, että tarkastuspiirin johdossa ollut ylimetsänhoitaja Montell määräsi, että kaikkialla on leimattava puuta niin paljon, kuin sitä vain menee kaupaksi. Saipahan metsähallinto puusta ainakin jonkin verran valuuttaa, eikä puut menny ihan ilimatteeksi. Tähän tuli parin vuoden päästä oikein Metsähallituksen johtotasolta kiertokirjeen muodossa käsky lopettaa suunnaton lupakirjapuiden myöntäminen. 
  Kolmantena käsittelen vaikutusta ympäröivään yhteisöön eli ranualaisiin. Tämä olikin vähän haasteellisempi alaluku ja joudun vielä kiirastorstaina kiiruusti miettimään voinko oikeasti vastata lähteiden perusteella kysymykseen "Oliko alueen herääminen Metsähallituksen ansiota?"

P.S. Tässä vielä lisäksi linkki arkistolaitoksen Ranuan hoitoalueen arkistosarjoihin

Ei kommentteja: